Miksi minua ei arvosteta?

Arvoton.

Se oli tunne, jonka kanssa kamppailin loppuvuodesta etenkin työelämässä. Kova isku ihmiselle, joka kokee antavansa työlle paljon, välillä liikaakin. Yllättävän moni lähipiirissäni on kamppailut arvottomuuden tunteen kanssa lähiaikoina. Miksi?

Palkka on ehkä kaikista yksiselitteisin aspekti. Jos ei koe saavansa panostukselleen riittävää korvausta on vaikea tuntea, että työtä arvostetaan. Lähinnä homma vituttaa, mutta ratkaisu on onneksi suhteellisen yksiselitteinen:

1. tee paskempaa jälkeä, jolloin palkka heijastaa panostustasi,
2. pyydä lisää liksaa, jolloin palkka heijastaa panostustasi, tai
3. hae töitä toisesta firmasta, jossa palkka heijastaa panostustasi.

Case closed.

Mutta entä jos yrityksen strategia ei sisällä ydinosaamistasi? Sanotaan, että olet maalari. Olet töissä maalausfirmassa. Sitten firma päättää, että jatkossa olemmekin tapetointifirma. Vaikka olisit maailman paras maalari, onko sinulla yrityksessä enää paikkaa? Vaikka toisit hyvää tulostakin yritykseen, miten pitkään yritys jatkaa toimintaa, joka ei ole sen ydintä?

Ei ollakaan enää niin yksiselitteisen asian äärellä. Syntyy epävarmuus omasta työpaikasta ja jopa maailman paras maalari alkaa epäilemään, osaako hän enää maalata ollenkaan. Tarvitseeko kukaan hänen osaamistaan ylipäätään. Siirrytään vitutuksesta epävarmuuteen ja jopa pelkoon.

Entä jos olet onnellisessa tilanteessa, jossa palkka heijastaa panostustasi ja osaamisesi on yrityksen ydintoiminnalle oleellista. Silti koet arvottomuutta. Ehkä osaamisesi on sellainen, joka voidaan 10 vuoden päästä automatisoida. Ehkä yrityksen toiminta-alue on kyseenalainen. Tai ehkä esimies ei muista kiittää. Syitä voi olla monia. Haluat olla erityinen ja tärkeä, mutta tajuat olevasi korvattavissa ja tavallinen. Eksistentiaalinen kriisi alkaa puskea päälle ja koko omakuva on vaarassa.

Pysähdytään hetkeksi tarkastelemaan termejä työelämä ja yritys. Nämä ovat käsitteitä, jolla voimme rajata elämäämme helpommin käsiteltäviin kokonaisuuksiin. Näiden sijaan voisimme kuitenkin puhua elämästä ja ihmisistä, jotka ansaitsevat elantonsa samassa paikassa.

Kun puhumme työelämän sijaan pelkästään elämästä, siirtyy vastuu yhtäkkiä itselleen. Jos yritys on vain käsite, se ei myöskään voi olla vastuussa sinun arvosi tunteesta.

Loppujen lopuksi taitaa olla enemmän kyse omasta itsearvostuksesta, kuin muiden arvostuksesta. Jos itsearvostus häilyy, häilyy myös itsevarmuus. Itsevarma ihminen pystyy kohtaamaan epävarmuudet, pettymykset ja epäonnistumiset. Muiden mielipiteet eivät ole samantekeviä, mutta koska tunnet omat vahvuutesi ja heikkoutesi, ne eivät myöskään määrittele sinua.

Damn. Ei olekaan mitään quick fixejä. Ratkaisu löytyykin muiden sijaan oman pääkopan sisältä.

Lääke? Keskity asioihin, joihin pystyt vaikuttamaan. Eli lähinnä itseesi. Kun tunnet itsesi, tiedät myös mitä kaipaat työpaikalta, jotta se tukisi itsearvostustasi ja itsevarmuuttasi. Voit käyttää tätä mullistavaa neuvoa myös elämäsi muissa osa-alueissa. Ole hyvä.

Sinä olet elämäsi päähenkilö. Jos et arvosta itseäsi, kukaan muu ei pysty sitä muuttamaan.

If you’re searching for that one person that will change your life, take a look in the mirror.