Kesä saapuu ja Vaasan tori tyhjenee. Kun koulut loppuvat ja opiskelijat lähtevät kotipaikkakunnilleen, lähtee vaasalainen saaristoon mökille. Pistetään vene vesille, viiri tankoon ja syödään uusia perunoita.
Suomessa on noin puoli miljoonaa kesämökkiä, ei siis liene epäselvää, että olemme mökkikansaa. Kuten vaasalaislähtöinen bändi Marokko laulaa: ”On jälleen aika mennä saaristoon. Koko vuoden tätä odottanut oon.”
On mielenkiintoista, että teemme koko vuoden töitä, jotta voimme ostaa isomman taulutelkkarin ja paremman äänentoistojärjestelmän, vain huomataksemme, että lähdemme mökille nauttimaan elämästä ilman näitä. Mökillä rauhoitumme arjen kiireistä, usein jopa ilman sähköjä tai juoksevaa vettä.
Saariston viikonloppuun voi kuulua myös muuta kuin pelkästään rauhoittumista, niinkin eksoottinen tapahtuma kuin lavatanssit. Kukkamekot hulmuavat, kun Sven Ingvarsit tanssittavat helteisenä kesäiltana. Äitini kertoi äskettäin tapahtumasta, jossa hän oli pelännyt lattian repeävän kukkamekkoisten korkokenkien alla.
Kesäisin on myös muuta. Juttelin amerikkalaisen ystäväni kanssa, kun hän vietti ensimmäisen kesänsä täällä opintojensa vuoksi. Hän ihmetteli kovasti, miten niin jörö kansa muuttui hymyileväksi ja iloiseksi. Hauskimpana hän piti sitä, miten kiiruhdamme ulos heti, kun aurinko vähänkin pilkahtaa. Takit päällä ja aurinkolasit päässä tärisemme terassilla, koska nythän on kesä.
Toinen ystäväni Intiasta kertoi, miten hän oli Suomeen saavuttuaan lähtenyt rantaan katsomaan auringon laskua. Kahden tunnin jälkeen hän oli ymmärtänyt, että aurinko ei taida laskea Suomen kesässä yhtä nopeasti kuin Intiassa.
Kesäisin muuttuu myös katukuva. Helsingin keskustassa kuulin A-Ha:n Take On Me:n vähän erikoisempana versiona. Pari pasuunaa, tuuba, trumpetti sekä rummut täyttivät Stockmannin edustan vauhdikkaalla energialla. Ihmiset nauttivat, nauroivat ja tanssivat.
On melkein järjetöntä edes ajatella, että talvella joku tanssisi kaupungin kaduilla. Häntä pidettäisiin vähintäänkin hulluna. Kesällä se kuitenkin tuntuu olevan täysin normaalia käytöstä.
Tietysti yksi ilonaihe kesällä on loma. Heinäkuussa koko Suomi pysähtyy kuukaudeksi ja elämme elämää, jota haluaisimme elää koko ajan.
Annamme aikaa lapsillemme, urheilemme enemmän lämpimässä suvessa ja syömme paljon vihanneksia, koska ne maistuvat kesällä paremmalta.
Ehkä on siis luonnollista, että olemme kesäisin iloisempia. Uskon kuitenkin, että asiaan vaikuttavat muutkin asiat, kuten valoisuus, lämpö ja aurinko.
Itse olen parantumaton aurinkonarkomaani. Loma ilman aurinkoa on kuten spagetti ilman bolognesea; kyllä sitä syö, mutta ei se maistu millekään. Suomen kesässä on kuitenkin aina se vaara, että juhannuksena on yhtä kylmä kuin uutena vuotena on lämmin. Viimeksi viikonloppuna mökillä tuli taivaalta rakeita.
Mökkikausi on kuitenkin avattu ja talviturkkikin heitetty, rakeista huolimatta. Nauttikaamme nyt siitä yksinkertaisesta elämästä ja vapaasta. Jukka Poikaa lainaten: ”Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin”.
Teksti on julkaistu 11.6.2016 Pohjalaisessa.
Cecilia Strömman 