Kategoriat
Elämä ja yhteiskunta

Pruppaa mikkiin

Olen tässä miettinyt aikamme televisiosarjoja: joka kerta kun avaan television, iloitsen laadukkaiden viihdeohjelmien määrästä. Olen miettinyt niitä niin paljon, että olen jopa ideoinut uusia konsepteja seuraamaan jättimenestyksiä.

Tähän alkuun heitän esimerkin: Suomen surkein golfaaja. Sarjassa seurataan joukkoa tosi huonoja golfaajia, jotka saavat ammattilaisilta apua swinginsä kanssa. Voittaja saa greencardinsa takaisin ja golfauton kuukaudeksi käyttöönsä.

Tosi tv
Suomen surkein golfaaja edeltävä Suomein surkein kuski. Lähde: Iltalehti

Jos golf ei kiinnosta, voi kääntää kanavaa ja tutustua Keski-Suomen opettajiin. Myönnettäköön, sarja muistuttaa hieman Lapin poliiseja, mutta tässä keskitytään rikollisuuden sijaan hankaliin teineihin. Todellista jännitystä sarjaan lisää jälki-istuntojen määrä.

Romanttisemmasta päästä olisi taas Nakutreffit alttarilla. Sarjassa katsoja pääsee seuraamaan miten Matti Meikäläiset menevät naimisiin ennestään tuntemattomien kanssa. Jännitystä sarjaan lisää se, että pariskunnat ovat läpi ohjelman alasti.

Luonnollisesti reality-joukkoon liittyisi myös Jutta ja mikä tahansa dieetti. Tässä seurataan miten ihmiset ovat dieetillä ja laihtuvat. Jännää.

Viettelysten saaren ja Paratiisisaaren draamaa rakastaville olisi tarjolla uutuussarja Saaret. Sarjan ideana on täysen sama: seurataan joukkoa nuoria, jotka käyttävät alkoholia ja kamppailevat ihmissuhdeasioissa. Joka viikko on seremonia, jossa joku itkee, minkä jälkeen taas jatkuu hulvaton bilettäminen.

Näiden lisäksi meillä on tietysti Tanssii kukkien kanssa, Pruppaa mikkiin, Aivan samanlaiset äidit, Martina ja haudankaivajat sekä sokerina pohjalla, Hain elämää.

Luonnollisesti tämänkaltaiset sarjat ovat edullisia tehdä, joten täytyyhän tuotantoyhtiöitä ymmärtää.

Kaikesta hämmentävintähän tässä eivät ole käsittämättömän huonot televisiosarjat, vaan se, että käytämme television katsomiseen yhä enemmän aikaa. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksesta mukaan vietämme sunnuntait mieluummin ruudun ääressä, kuin ystäviemme parissa.

Muistakaamme tämä, päivänä jolloin ruutu päihitti ihmiset.

Kuulin pari viikkoa sitten miten tuttuni voivotteli: pitäisi löytää pädille uusia pelejä. Hän oli kyllästynyt pelaamaan viisivuotiaansa kanssa joka päivä samoja pelejä.

Mitä sitten? Noh, juttelin myös muutaman lukion opinto-ohjaajan kanssa. He voivottelivat, etteivät lukiolaiset osaa enää lukea.

Herääkin kysymys: onko meistä tulossa tyhmempiä? Kaikkien älypuhelimien, tekoälyjen ja älyvapaiden televisiosarjojen ajassa, osaamme käyttää Ipadiä, mutta emme lukea.

Toisaalta, olisihan se karmivaa edes hetkeksi irrottaa katse älypuhelimesta, sitähän voi joutua vaikka keskustelemaan.

Tuoreessa OECD-vertailussa todetaan, että koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt ja että yhä useampi maa ohittaa Suomen korkeakoulutettujen määrässä. Monessa maassa on siis panostettu juuri korkeakoulutukseen.

Suomessa on valittu toinen tie ja panostettu reality-sarjoihin ja koulutussektorin leikkauksiin.

Tekijä Cecilia

“How vain it is to sit down to write when you have not stood up to live.”
― Henry David Thoreau

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s