Onnelisuusopisto

Mielestäni maailma on outo. Vaihtoehtoisesti minä olen outo ja maailma onkin ihan normaali. Kolmas, ja todennäköisin vaihtoehto on, että maailma on normaali ja ihmiset ovat outoja. Uskon eniten tähän.

Tänään istuin töissä ja pläräsin Hankenin omaa lehteä. Jos et ollut tietoinen niin Hanken on kauppakorkeakoulu jossa olen töissä. Muutama viikko sitten Hankenilla oli seminaari. Mindfulness seminaari. Lehdessä oli juttu seminaarista ja muutama vinkki miten voit parantaa töissä mielenmalttia:

1. Varaa suunnittelulle aikaa – mitä haluat viikon tai päivän aikana saada aikaiseksi.
2. Aloita päiväsi kaikkein tärkeimmällä asialla ja fokusoidu siihen – ennen kun tarkistat sähköpostisi.
3. Tee yhtä asiaa kerralla ja tee se loppuun – kun fokusoit on todennäköisyys suurempi että asiat menevät heti oikein.
4. Minimoi seikat jotka häiritsevät sinua – jokainen keskeytys maksaa aikaa, energiaa ja rahaa.

Mahtavaa. Näiden neljän askeleen avulla pystyn vähentämään stressiä ja alan voimaan paremmin. Pystyn itse valitsemaan miten reagoin ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin sanovat elämäntaidon- tai elämäntapavalmentajat jotka opettavat miten meidän tulisi olla, jotta olisimme onnellisia ja sovussa oman elämämme kanssa.

Haluatko oppia toimimaan ja valitsemaan Sinulle onnellisuutta tuottavia asenteita, harrastuksia ja toimintatapoja? Haluamme auttaa Sinua löytämään sen minkä tarvitset voidaksesi olla onnellinen.

Näin sanoo Onnellisuusopisto. Mutta hetkinen, selataan pikkaisen taaksepäin. Missä vaiheessa ihmisten piti opetella olemaan onnellisia? Missä vaiheessa joku muu pystyy kertomaan minulle mitkä ovat ne minulle oikeat asenteet, harrastukset ja toimintatavat. Ja suurin kysymys: pitääkö meidän aina olla niin helvetin onnellisia? Tosiasia on kuitenkin se, että olemme joskus surullisia, elämä on joskus perseestä ja ne viikonlopun supertreffit olikin todellisuudessa vain hävytön pikapano.

Elämä on raakaa ja onnellisuus ei ole mikään resepti mitä seuraamalla saavutamme onnellisuuden muffinsit kylmän maidon kera. Jos meidän pitää opetella miten olla onnellisia on jokin mennyt jo pahasti pieleen. Olen jonkun verran kiertänyt maailmaa ja nähnyt ”kurjempia” olosuhteita missä Onnellisuusopisto olisi joko hyvä vitsi tai bordelli. Kuitenkin huomasin heidän hymyilevän yhtä paljon, jos ei jopa enemmän, kun mitä länsimaiden ylempiarvoisessa yhteiskunnassa.

Herääkin kysymys: olemmeko oikeassa? Onko länsimainen yhteiskunta, uskonto ja tavat todella ylempiarvoisempia, vai olemmeko jossain vaiheessa eksyneet ja kadottaneet ne elämän tosiasiat?

Juteltuani ystävieni kanssa huomasin monen sanovan haluavansa samaa asiaa: vapautta. Vapautta oravanpyörästä, vapautta yhteiskunnan asettamista normeista, vapautta kulkea omaa tietä ja tavoitella omia unelmia. En osaa sanoa mistä tämä johtuu; onko tapahtumassa elämäntapamuutos jossa ei enää arvosteta materiaa, vaan elämyksiä.

Oli miten oli, minulla on lopuksi neljä omaa vinkkiä millä saat ainakin elämääsi ainakin enemmän sutinaa ja sekoilua jos ei muuta

1. Älä suunnittele – mitä mahtavimpia asioita voi tapahtua juuri silloin kun asiat eivät mene niin kuin Strömsössä.
2. Aloita päiväsi kaikkein tärkeimmällä asialla ja fokusoidu siihen – älä tarkista sähköpostia.
3. Tee kaikkea, mielellään kerralla – joskus voit huomata asioiden mennessä väärin, että ne menivätkin juuri niin kuin niiden piti.
4. Minimoi seikat jotka ovat turhia – jokainen turhuus ei maksa aikaa, energiaa ja rahaa, se maksaa osan elämästäsi.

Näin toivotan sinulle hyvää juhannusta. Ja muista pitää kaverista huolta myös jussina, älä jätä kamua hankeen!